Essi Kummu
Essi Kummu (o.s. Kähkönen, s. 27. toukokuuta 1977 Keminmaa)[1] on suomalainen kirjailija.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kummu valmistui filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta 2003.[1] Hänen esikoisteoksensa Mania ilmestyi vuonna 2006. Kummu on kertonut alkaneensa kirjoittaa teosta vastapainoksi vakavalle kirjallisuudenopiskelulle.[2] Leikkinä alkanut kirjoittamisprosessi tuotti vakavia asioita käsittelevän esikoisteoksen. Eräs teoksen tapahtumalinjoista on tragedia, jossa yksinhuoltajaäiti ampuu kolme miestä ja haavoittaa neljättä. Tapahtuma sivuaa vuonna 1999 tapahtunutta Sanna Sillanpään ampumatapausta helsinkiläisellä ampumaradalla. Helsingin Sanomien kriitikko Antti Majander pohti arvostelussaan tosipohjaisen tapahtuman linkittämistä kaunokirjallisuuteen,[3] kun taas Parnasson Kaisu Mikkola näki teoksessa syvällistä yhteiskunnallisuutta: "Kirja on varsin yhteiskunnallinen laajetessaan yksilö- ja perhetragediasta osoittamaan lahjakkaiden koulutettujen nuorten syrjäytymisen ja sitä seuraavan muodonmuutoksen peliriippuvuuteen."[4]
Kummun toinen teos Karhun kuolema ilmestyi elokuussa 2010. Kummun mukaan teos on balladi täyttymättömästä rakkaudesta. Tammen sivuilla teosta kuvataan suomalais-ugrilaisen kansanperinteen jatkajaksi[5]. Kummu lainaa Kari Sallamaan “Chant of Bear” -runoa Kaarina Kailon teoksesta Wo(men) and Bears- the Gift of Nature, Culture and Gender Revisited (Ianna Publications, 2008): "no one who loves the bear can hold him back for long".
Omaelämäkerrallisessa romaanissa Lasteni tarina (Tammi 2014) Kummu kuvaili keskoskaksostensa syntymää ja perheen syöksyä tämän jälkeen. Teosta on luonnehdittu dokumentaariseksi romaaniksi ja se herätti laajalti keskustelua äitiyden tabuista.
Kummun tuotantoa on käännetty ruotsiksi, viroksi, saksaksi ja venäjäksi.[6]
Tuotanto ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Novellit-antologiassa novelli ”Pikkusisko” (Gummerus 2006)
- Mania, romaani (Tammi 2006)
- Karhun kuolema, romaani (Tammi 2010)
- Lasteni tarina, romaani (Tammi 2014)
- Hyvästi pojat, romaani (Tammi 2017)
- Der Tod des Bären. Ote Karhun kuolema-teoksesta, kääntäjänä Nicole Herbst. Jahrbuch fur finnish-deutsche Literaturbeziehungen Nr.49. Deutsche Bibliothek Helsinki 2017.
- Mir Kalevali. Antologia Kalevala-aiheesta, tekstillä Karhun kanssa. (2019, Venäjä)
- Loiste, romaani (Tammi 2020)
- Alaston lukupiiri, romaani (Tammi 2023)
Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puhelias Elias, lastenromaani. Yhdessä kuvittaja Marika Maijalan kanssa (Tammi 2012)
- Jutukas Elias, lastenromaani. Fiora Publishing Oy, Viro. Kääntäjä Ingrid Maasik (2013)
- Puhelias Elias: Harjoituspusuja, lastenromaani. Yhdessä kuvittaja Marika Maijalan kanssa (Tammi 2015)
- Puhelias Elias: Häätanssit, lastenromaani. Yhdessä kuvittaja Marika Maijalan kanssa (Tammi 2019)
- Pratsamme Elias. Lastenromaani, kääntäjä Janina Orlov. Läsrörelsen Sverige. (TBB, a.s., Slovakia, 2019)
Näytelmät ja käsikirjoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rakkautta. Teksteillä Rakkautta ja Viestejä rahalta. Oulun kaupunginteatteri 2018. Ohjasi Kari-Pekka Toivonen
- Hyvä akustinen nainen. Novellista dramatisoinut Jouni Rissanen ja Hanna Hautala. Mankilan kylätalo 2015, Raahen teatteri 2016, Hailuodon teatterifestivaalit 2016.
- Puhelias Elias. Näytelmä. Dramatisointi ja ohjaus Sini Kalajoki. Nukketeatteri Akseli Klonk. Kantaesitys Oulun lastenteatterifestivaaleilla tammikuussa 2015. Näytelmä kiertää kouluissa Pohjois-Pohjanmaalla.
- Nainen joka tappoi härän. Näytelmä, ohjaus novellin pohjalta Jouni Rissanen. Kantaesitys Hailuodon teatterifestivaaleilla 2012, sekä 2013. Käännös venäjäksi ja kantaesitys Kizhin saarella heinäkuussa 2015.
- Riisuttuna. Tanssiteos, koreografina Satu Tuomisto. Kirjailijana, käsikirjoittajana. Kantaesitys Oulun kaupunginteatterissa 2013.
- Nainen joka tappoi härän. Sellosovitus muusikko Harri Östermanin kanssa. Kantaesitys Oulun musiikkijuhlilla Tulinberg-salissa 2012, Kansallisteatterin lavaklubi 2013.
- Butoteos ”Tyttö ammeessa” – käsikirjoittajana ja työryhmän perustajajäsenenä yhdessä tanssijoiden Liana Potilan ja Henna Hanhinevan sekä kuvanveistäjä Heidi Kestin kanssa. Ensi-ilta syyskuussa 2010.
Palkintoehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tiiliskivi-palkintoehdokkuus 2010 romaanista Karhun kuolema[6]
- Finlandia Junior -palkintoehdokkuus 2012 lastenkirjasta Puhelias Elias[6]
- IBBY Estonian Tower of Babel -ehdokkuus 2013 Virossa vuoden parhaasta käännetystä lastenkirjasta teoksella Jutukas Elias[6]
- Botnia-palkintoehdokkuus teoksesta Hyvästi pojat 2017[6]
- Vuoden Sara -kunniakirja naisia ja tyttöjä voimaannuttavasta työstä kirjailijana. Oulun naisunioni 2018.[6]
- Botnia-palkintoehdokkuus teoksesta Puhelias Elias ja häätanssit 2019[6]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha 2021[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kummu, Essi Kirjasampo.fi. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Essi Kummu haastattelussa Prosak-klubilla Kirjastokaista.fi. 16.3.2010. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Majander, Antti: Silmitön surmaaja saa sielun HS.fi. 10.9.2006. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Kaisu Mikkola: Parnasso 4/2006
- ↑ http://www.tammi.fi/kirjailijat/kirjailija/225 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g Essi Kummu Tammi. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 17.7.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- https://www.essikummu.com/
- Essi Kummu kertoo Mania-teoksestaan Kirjastokaista-video
- Essi Kummu lukee otteita Karhun kuolema -teoksesta Kirjastokaista-video
- "Essi Kummu – Kirjallisuuden tarkoitus on muistuttaa ihmeen mahdollisuudesta" Sanojen aika / Kirjasampo.fi
| ||||||||||
